Ensimmäisenä vuorossa oli suurta suitsutusta saanut, hiljattain avattu Amos Rex. Suosio jatkuu edelleen, jouduin lauantai-iltapäivänä jonottamaan ulkosalla puolisen tuntia.
Jonottaminen kuitenkin kannatti, useammasta osasta koostuva näyttely oli kyllä vaikuttava. Itse asiassa minusta oli kaikkein hauskinta seurata muiden näyttelykävijöiden, erityisesti pikkulasten innostusta ja reaktioita alati vaihtuviin digitalisiin teoksiin.
 |
| Amos Rexissä sai mm. kokeiltua hauskoja omakuvia... |
Näyttelyalueen perällä olisi ollut vielä yksi osa, Crows... sinne oli kuitenkin vielä toinen, yli puolen tunnin jono, eikä aikatauluni sallinut jäädä odottelemaan :( Tuonne täytynee siis mennä vielä uudestaan!On kyllä hienoa, että aivan kaupungin sydämeen on tehty historialliseen rakennukseen näin upea näyttelytila.
 |
| Amos Rexin isosta kattoikkunasta näki ulos sisäpihalle - missä lapsia vilahti aina välillä heidän kiipeillessään ikkunoiden päällä... |
Näyttely koostuu useista erilaisista kuvasarjoista, joita Engström on kuvannut Ruotsin Värmlannissa, Pariisissa sekä osin New Yorkissa. Kuvia oli muutamissa sarjoissa todella runsaasti, katsomiseen olisi voinut käyttää vielä enemmänkin aikaa.Engström kuvaa ainoastaan filmille. Kuvat muistuttivat melkein vähän liiankin elävästi omasta nuoruudesta, jota tuli myös ikuistettua niin mustavalko- kuin värifilmille. Aika samanlaista näyttää siis olevan nuoruus, oli maa tai paikka mikä hyvänsä.
Engströmin näyttelyssä oli myös hauska, yksinkertainen viedoteos. Se koostui useammasta eri osasta, joissa Engström maalasi yhä uudelleen eri kielillä sanoja, jotka ovat hänelle tärkeitä.
Tähän näyttelyyn pääsee tutustumaan 18.11. saakka, suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti