Ihastuttava Tallinnan Fotografiska, vol 2

Jo toistamiseen Tallinnaan Fotografiskassa, joka avautui aivan yhtäkkiä yllättäin kesäkuussa, ennen kuin Lontoossa tai New Yorkissa.

Fotografiska on aivan mahtava uusi houkutin Tallinnassa, jonne muutoinkin olen valmis lähtemään ihan milloin vain! Näyttelyt vaihtuvat sopivasti muutaman kuukauden välein, joten varmaankin tulee vierailtua lähes jokaisessa.

Kaiken muun hyvän lisäksi Tallinnan Fotografiska sijaitsee kerrassaan mainiolla paikalla kiehtovan Telliskiven alueen sydämessä, sinne on todella helppo kulkea, ja siellä on paljon muutakin nähtävää.

Osa kuvista on kesäkuiselta avajaispäivän käynniltäni, 

jolloin paikan viimeistelyssä oli vielä pientä laittoa.

Ensimmäinen käyntini oli opiskelukavereideni kanssa kesäkuussa heti avajaispäivänä. Tuolloin olleista neljästä näyttelystä minua puhuttelivat eniten yhden nuoruuteni lempikuvaajan, suomalaisen Pentti Sammallahden yksinkertaiset mustavalkokuvat.

Silloin näyttelytarjonta oli niin runsas, etten mitenkään kyennyt katsomaan kerralla kaikkea. Hyödynsin Fotografiskan loistavaa mahdollisuutta, lippu on voimassa 12 tuntia! Kävin siis välillä kaupungilla "tuulettumassa", ja palasin katsomaan loput näyttelyt myöhemmin.

Mitä Fotografiska tarjosikaan tällä kertaa?
Huh, vaikuttavaa, kaunista. En ehtinyt olemaan paikalla kuin viitisen minuuttia, kun jo tuli itkettyä ensimmäinen liikutusitku. Brittiläisen Kirsty Mitchellin huikeilla, taidokkaasti rakennetuilla fantasiakuvilla on vahva, tunteisiin vetoava tausta ja tarina.

Eipä paljasteta nyt tämän enempää...

Toinen vasta avautunut näyttely onkin sitten hyvin toisenlainen, omalla tavallaan kai kantaaottava sekin, tai ehkä enemmänkin viihdyttävä. Se on niin ikään brittiläisen Alison Jacksonin Truth is dead, jossa pääsee näköismallien kautta tirkistelemään paikkoihin ja tilanteisiin, joita ei julkisuudessa näytetä: maailmankuuluisuuksien makuuhuoneita ja muita intiimejä paikkoja sekä hullunkurisia tilanteita.

Minulle kävi niin, että kävin ensin heti avajaisiltana myöhään Mitchellin näyttelyssä, hyödyntäen Fotografiskan pitkää perjantaiaukioloa aina yö-yhteen 🙂

Yritin sen vahvan kokemuksen jälkeen mennä katsomaan Jacksonin kuvia, mutta jouduin toteamaan, etteivät ne tuntuneet siinä mielentilassa yhtään miltään, aivan latteilta.

Niinpä tein seuraava päivänä uudelleen mennessäni toisin päin, ensin Jackson ja sitten Mitchell. Se toimi, suosittelen siis ehdottomasti näin päin.

Ja se kattoterassi...
Kuudennen kerroksen terassia on kovasti ylistetty sen upeista näkymistä. Mietin etukäteen, miten se voisi olla niin sykähdyttävä, kun rakennus ei kuitenkaan ole tuon korkeampi. Ja tosiaakin, onhan näkymä ihan mukava etenkin lähelle Telliskiveen. Mutta monissa Vanhankaupungin kirkontorneissa käyneenä en kuitenkaan pitänyt tätä terassia mitenkään erityisen suurena Fotografiskan vetonaulana.

Onneksi se onkin vähän sivuseikka, ja rakennuksella ja sen toimintakonseptilla on paljon muutakin annettavaa.

Jos olet yhtään suunnitellut Fotografiskassa käyntiä, niin suosittelen että nyt, kun Mitchellin näyttely on nähtävillä 24.11. saakka. Jos fantasiakuvasta yhtään tykkää, ja ehkä jopa muutoinkin! Myös puolisoni piti näyttelystä kovasti.

Kannattaa varata riittävästi aikaa - ja nenäliinoja 🙂

Oletko sinä ehtinyt jo vierailemaan Fotografiskassa, tai oletko suunnitellut meneväsi sinne?

Ps. Taisin muuten luvata aiemmin, että tämä seuraava postaus olisi jo ollut arvonta, mutta ei nyt vielä ollutkaan, kyllä se kohta tulee! Odotan, että Fb-sivullani tulee täyteen 100 seuraajaa, niin sitten! Nyt on 99, voit käydä
tykkäämässä.